Ennen kouluikää lapsen sielunelämän suunta on korostuneesti ulkoa päin sisäiseen. Toisaalta voidaan kyllä ajatella Piaget ́n tavoin lapsen olevan oman maailmansa rakentaja ja siten nähdä lapsen aktiivinen rooli kasvussa. Kehityksensä kulussa yksilö kuitenkin näyttää tiedostavan ensin toimintansa ulkoisimmat alueet. Se toiminta, jota lapsi ulkoisesti harjoittaa
Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön professori Veli-Matti Värri nostaa keskiöön omaantuntoon ja empatiakyvyn kehittymiseen tähtäävän kasvatuksen. Hänestä aikamme pedagogiikan tärkeimpinä kasvatustehtävinä tulee olla arvotajunnan ja moraalisen mielikuvituksen kehittäminen. Koulun tehtävä on tasa-arvon hengessä virittää elinikäistä sivistystahtoa ja tiedonrakkautta ja antaa samalla arvo- ja kansalaiskasvatusta, joka ylläpitää
John Dewey (1859-1952) ja Rudolf Steiner (1861-1925) edustivat samaa sukupolvea. He toimivat kuitenkin eri mantereilla, eri kulttuureissa. Kuitenkin heitä yhdistää, tosin erilaisista lähtökohdista, lapsi- tai oppilaskeskeisen kasvatusajattelu. Tiedossani ei ole heidän kohtaamistaan, eivätkä he liiemmin ottaneet kantaa toistensa ajattelua kohtaan. Molemmat ovat tänään ajankohtaisia kun
Kun astun metsään, kuljen aina jonkin rajan yli ja ajatukset muuttuvat. Kun tulen pois metsästä, tunnelma säilyy vielä jonkin aikaa ennen kuin olo taas tasaantuu. Mikä se on, joka metsässä vaikuttaa, liikuttaa ajatuksia ja laittaa ne helposti vähän erilaiseen asentoon? Metsä on jotain erilaista, vaikka