Steinerpäiväkotien toimintaperiaatteiden tarkoituksena selkiyttää ja suojata steinerpedagogisten arvojen mukaista toimintaa. Steinerkasvatuksen liitto valvoo Suomessa steinerkoulu- ja steinerpäiväkoti -nimien käyttöä. Nimikkeellä
Steinerkasvatuksen liiton tiedote liittyen dokumenttiin “Valitut lapset” Yle Areenassa esillä oleva kolmiosainen dokumentti on herättänyt kysymyksiä, joihin haluamme tässä vastata.
TERVETULOA SYYSPÄIVILLE – Kasvattaja kapellimestarina! Syyspäivillä opettajilla ja kasvattajilla on myös mahdollisuus kehittää ja suunnitella omaa työtä pienryhmissä steinerpedagogisten ajatusten
Posket punaisina innostuksesta, silmät suurina ihmetyksestä, tyynesti keskittyneenä, iloisena onnistumisesta – siitä on koulupäivät tehty! Alkuopetuksessa pienestä koululaisesta kasvaa puuhakas koululainen, oman luokkayhteisönsä tärkeä jäsen.
Steinerkoulun alkuopetuksessa liikutaan paljon, tehdään omin käsin erilaisilla materiaaleilla, opitaan kuuntelemaan ja kertomaan – otetaan mielikuvituksen kyky myös oppimisen käyttöön. Yhdessä tekemisen ilo ja omien taitojen karttuminen innostavat oppimiseen. Steinerpedagogisessa alkuopetuksessa kiinnitetään paljon huomiota luokkayhteisön muodostumiseen ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen: tasapainon luomiseen ulkoisen toiminnan ja sisäisen maailman välille.
Koulutulokas astuu koulun maailmaan, koulun tapoihin ja toimiin. Steinerkoulussa on runsaasti aikaa toiminnalle ja tilaa mielikuvitukselle. Opitaan kirjaimet ja numerot, lukemaan ja laskemaan sekä paljon muita uusia taitoja. Omien työvihkojen tekeminen vaatii keskittymistä. Kaksi vierasta kieltä on mukana alusta saakka leikkien, runojen ja laulujen kautta. Kaiken harjoittelun, tekemisen ja puuhaamisen myötä myös oma luokka muodostuu tutuksi ja tärkeäksi yhteisöksi.
“Steinerpedagogiikassa käytetään paljon satuja ja legendoja, joiden kautta opetus tuodaan lapselle. Niiden avulla voidaan myös herättää lapsessa tunne-elämys opittavasta asiasta. Tänä syksynä kerroin ensimmäisen luokan oppilailleni tarinan rohkeasta ritari Yrjänästä, joka lähti taistelemaan koko kaupunkia uhkaavaa hurjaa lohikäärmettä vastaan, vaikka häntä kovasti pelottikin. Myöhemmin kun tuli puhetta kiusaamisesta ja siitä, että aina pitäisi olla rohkeutta asettua kiusattujen puolelle, niin oitis luokasta joku viittasi ja sanoi: “Ihan niin kuin ritari Yrjänäkin”. Näissä hetkissä näkee kuinka tarinat ja ihanteet tulevat käytäntöön.”
Nyt ollaankin jo nokkelia koululaisia! Oppiminen tapahtuu edelleen koko keholla. Myös opetus tapahtuu tarinoiden synnyttämien mielikuvien kautta, ei käsitteellisesti. Kaverisuhteet muuttuvat entistä tärkeämmiksi koululaisen elämässä. Ihmisten välisistä suhteista opitaan myös eläintarinoiden kautta. Opitaan tekstauskirjaimet ja muissakin taidoissa edetään sujuvasti monimutkaisempiin kokonaisuuksiin.
“Opetuksen pitää sytyttää lapsessa tunnekokemus – ilo, innostus. Vaikka lapset eivät usein sanallisesti ilmaise sitä, niin sen näkee kun oppimisen tapahtuma imaisee luokan mukaansa. Tavoitteenani on tehdä opetuskuvat eläväksi ja toiminta muhevaksi ja mukaansa tempaavaksi. Luotan pienieleisyyteen: yksinkertainen mielikuva on vahva. Se jättää myös tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle toimia. Olen huomannut, että kun sisäinen lapsi minussa innostuu, niin myös luokkani innostuu. Esimerkiksi muotopiirustukseen olemme saaneet ihan uudenlaisen kokemuksen käyttämällä eri värisiä liitutauluja. Miten erilaisilta samat muodot näyttävätkään eri värikontrasteissa! Liitutaulujen ekologisuus on myös hieno asia.”
9-vuotiaat katsovat maailmaa tarkasti ja arvioiden. Nyt on otollista auttaa lasta luomaan vahva suhde ympäristöönsä ja jokapäiväiseen elämään. Vanhat ammatit ja käsityötaidot tuovat kolmannen luokan arkeen paljon käytännöllistä tekemistä. Sosiaalisia taitoja harjoitellaan edelleen ja esimerkiksi koko luokan yhteisessä rakennusprojektissa tarvitaan niiden lisäksi konkreettisia mittaamisen, laskemisen ja tekemisen taitoja.
“Steinerkoulun ikäkausiopetuksen hienous on siinä, että lapsi on aina juuri parhaassa vaiheessa suhteessa opetettavaan asiaan, siihen mitä tehdään. Tällainen lähestymistapa kunnioittaa lapsen kasvua ja kehitystä omaksi itsekseen. Muistan kuinka neljännellä koko luokan valtasi vapautunut osaamisen tunne. Me osaamme tämän! Mielikuvaopetuksen kautta koko luokka eli ja leikki täysillä mukana kotiseudun historiaa. Sama luokka kahdeksannella osasi syventyä pohtimaan yhdessä elämän suuria kysymyksiä. Kaiken ikäisille tärkeä kokemus on: mä osaan ja mä pärjään! Se mahdollistaa aktiivisen toimijuuden tässä maailmassa. Oikeastaan opettajan tärkein tehtävä on tukea tätä aktiivista toimijuutta.”