Steinerpäiväkotien toimintaperiaatteiden tarkoituksena selkiyttää ja suojata steinerpedagogisten arvojen mukaista toimintaa. Steinerkasvatuksen liitto valvoo Suomessa steinerkoulu- ja steinerpäiväkoti -nimien käyttöä. Nimikkeellä
Steinerkasvatuksen liiton tiedote liittyen dokumenttiin “Valitut lapset” Yle Areenassa esillä oleva kolmiosainen dokumentti on herättänyt kysymyksiä, joihin haluamme tässä vastata.
TERVETULOA SYYSPÄIVILLE – Kasvattaja kapellimestarina! Syyspäivillä opettajilla ja kasvattajilla on myös mahdollisuus kehittää ja suunnitella omaa työtä pienryhmissä steinerpedagogisten ajatusten
Joskus kasvamisen ja oppimisen tiellä voi olla isoja esteitä. Silloin kasvatuksessa korostuvat ilo ja kasvattajan ja nuoren kasvavan ihmisen välinen yhteys.
Hoitopedagogiikka on kehitetty erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kasvun, kehityksen ja oppimisen tueksi.
Hoitopedagogiikan perusajatus on, että ihmisen ihmiseksi tekevä minuus on aina vahingoittumaton, vain sen ilmaisuväline voi olla esteellinen tai puutteellinen. Hoitopedagogiikka pyrkii aina tunnistamaan ja puhuttelemaan oppilaan yksilöllisyyttä.
Suomessa on kolme steinerpedagogista erityiskoulua, joissa opetussuunnitelma toteutuu jokaisen oppijan kykyjen ja mahdollisuuksien mukaisesti. Näissä kouluissa useimmat oppilaat ovat pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä
Hoitopedagogisessa erityiskoulussa opetuksessa tavoitteena on oppilaan omakohtainen suhde oppimisen kohteena olevaan asiaan. Tämä voi syntyä monella tavalla: Tunteen kautta, esim. kun oppilas innostuu, kun hän tekee havaintoja tai opettelee ja harjoittelee asioita konkreettisesti tekemisen kautta. Kieli, kehon käyttö ja eri aistien käyttö ovat ajattelun ja oppimisen kannalta olennaisia.
“Teen terapeuttista puhetaidetta oppilaiden kanssa. Puolen tunnin oppilastapaamiset ovat intensiivistä läsnäoloa – niin oppilaalle kuin opettajallekin. Puhe puhuttelee aina ihmisen ydintä ja minuutta. Minut tekee nöyräksi, se kuinka lapset luottavat siihen, mitä teen heidän kanssaan. He avautuvat minulle ja minä avaudun heille. Siinä vuorovaikutustilanteessa näen selvänä sen kaiken hyvän mikä elää kehittyvänä mahdollisuutena lapsessa. Silloin ei voi vain suorittaa opetusta, vaan on elettävä hetkessä lasta kuunnellen. ”
Tahdon, tunteen ja ajattelun alueiden puhutteleminen taiteen ja terapioiden välityksellä tukee kasvua ja kehitystä.
Kouluilla on omia terapeuttisia tukimuotoja. Oppilailla on mahdollisuus saada yksilöllistä terapiaa erityiskoulun kautta (esim. puhetaide-, musiikki-, kuvataide- ja eurytmiaterapiaa).
“Teemme luokassani paljon rytmejä ja loruja, viitomme runoja, taputamme leikkien ja laulujen mukana. Ne innostavat koko ryhmää ja saavat jäsenet liikkeelle, herättävät koko ihmisen toimimaan. Lapset jäljittelevät yhteistä tekemistä mielellään kehollisissa harjoituksissa. Näissä tilanteissa koko ryhmä heittäytyy yhteiseen tekemisen virtaan. Opettajana näen, että herääminen tällaiseen voi olla erityiskoulun oppilaalle hyvin pitkä prosessi. Luokalleni tuli tyttö, joka osasi ajatuksen tasolla monia asioita, mutta ilmaisu toiminnan kautta oli vaikeaa. Jäljittely tuli näkyväksi vasta kahden vuoden jälkeen. Kehon hahmottaminen ja jäljittelyn näkyvä aloittaminen oli selvä askel hänen kehityksessään.”
Toiminnan perustana on kunnioittava asenne toista ihmisyksilöä kohtaan. Erityislapsen on usein vaikea ilmaista ja toteuttaa itseään. Meidän tehtävämme kasvattajina on auttaa häntä, jotta hän voisi löytää paikkansa ja tehtävänsä elämässä. Kouluissamme tärkeää on parantava, ymmärtävä kohtaaminen.
”Erityiskoulussa esitysten ja näytelmien valmistaminen on pitkä prosessi, jonka kuluessa ylitetään mahdottomiltakin näyttäviä esteitä. Yksi sykähdyttävimmistä hetkistä oli kun taannoin teimme 8.luokan kanssa Shakespearen näytelmää. Versio oli räätälöity juuri tälle ryhmälle. Silti oli lukemattomia haasteita, jotka piti itse kunkin selvittää, esiintymisjännityksestä paikalla pysymiseen ja ääneen puhumiseen. Esityksessä eräs poika kääntyi lavalla kesken näytelmän yleisöön päin ja lausui selvästi: “Isä, katso, minä onnistun!”.”
"Vain ihmisen antama apu toiselle ihmiselle, kahden minuuden kohtaaminen, toisen yksilöllisyyden kokeminen, kysymättä hänen uskontoaan, maailmankatsomustaan tai poliittista kantaansa, yksinkertaisesti: kahden henkilön katsominen toisiaan silmästä silmään, luo steinerpedagogisen hoitopedagogiikan, sellaisen parantavan kasvatuksen, joka voi estää ihmisen sisintä olemusta uhkaavan tuhon".