7.-9.lk
yläkoulu

Ajatuksen, tunteen ja toiminnan tasapainottelua

Yläkoulussa maailma alkaa näyttää erilaiselta. Silloin on tärkeää kokea, kuinka tieto tekee kykeneväksi arvioida asioita. Yläkoululaista puhuttelevat ihmiskohtalot. Mikä merkitys onkaan yksilön pyrkimyksillä ja teoilla maailman kulkuun! 

Steinerkoulun yläkoulussa 7.-9.luokilla havainnoidaan edelleen konkreettisesti maailman ilmiöitä. Oppilaan oma ääni alkaa hiljalleen kuulua keskusteluissa maailman lainalaisuuksista: oma maailmankuva alkaa muodostua. Koulutyössä tärkeä tavoite on itsenäistyminen ja vastuunotto omasta oppimisestaan. Ajattelun, tunteiden ja toiminnan välisen tasapainon löytäminen vaatii aikaa. 

7. Luokalla

Nyt opiskeltava renesanssi löytöretkineen ja uusine aatteineen on kuin murrosiän vertauskuva. Maailma asettuu uuteen perspektiiviin ihan konkreettisesti. Muun muassa kemian parissa tutkitaan syy- ja seuraussuhteita havainnoista käsin.

”Opiskelimme seiskaluokkalaisten kanssa Pythagoraan lausetta. En tarjonnut matemaattista teoreemaa valmiina, vaan annoin oppilaiden etsiä ratkaisua itse oman ajattelun kautta. Lopulta eräs oppilas huudahti ’Nyt tajusin!’ ja jakoi oivalluksensa muiden kanssa. Sellaisia hetkiä ei unohda. On käsittämättömän hienoa olla todistamassa oivaltamisen hetkiä ja oppilaiden kasvua. 

 

Olen jo kaksi kertaa saanut viedä oppilaani ykkösluokalta kahdeksannelle luokalle asti. 8 vuotta lapsen elämässä on pitkä aika. Kun ykkösellä korjasin lapsen housujen kuminauhaa, teini-iässä hän on monissa asioissa jo paljon osaavampi kuin minä! Joka aamu muistan, että jos minulla on 17 oppilasta, minulla on myös 17 erilaista opetussuunnitelmaa. ”

Helena Sandell,
luokanopettaja,
Rudolf Steinerskolan i Helsinfors

8. Luokalla

Täydennetään perustiedot maailmasta: historiassa saavutetaan nykyaika ja maantiedossa käsitellään ”loput” mantereet. Jalat lujasti maan päällä voi itsetuntoinen nuori nyt kohdata tuntemansa ja hallitsemansa maailman.

“On tärkeää saada oppilaat kiinnostumaan opetuksesta. Tässä auttaa goetheanistinen lähestymistapa, jossa tehdään konkreettisia havaintoja ja kokeiluja eri asioista ja herätetään oppilaan ajattelua sitä kautta. Murrosiässä auktoriteetti sellaisenaan ei kanna, kontakti oppilaaseen on tärkeä saavuttaa. Aineopettajan on todella osattava asiansa. Nuoret haastavat opettajan ja se on hyvä. Silloin valmistaa juuri näille oppilaille uuden aiheen ja näkökulman.

Myös eurytmiassa aiheiden täytyy kiinnostaa oppilaita – yllättää heidät ja saada heidät sisäisesti liikkumaan. Teemoina ovat usein eksistentiaaliset kysymykset ja ihmetyksen tunteita herättäviä runot, esimerkiksi vahvat luontokuvaukset sääilmiöistä jotka peilaavat ihmisen sielunelämää. Oppilaille tärkeistä pop-kappaleistakin löytyy kiinnostavia ja hienoja melodioita, joita olemme käyttäneet. Aikoinaan Titanic-elokuvan tunnuskappale oli monelle luokalle todella merkittävä! Jokainen luokka ja oppilas ovat yksilöllisiä, mutta erityisesti ryhmädynamiikka tulee esiin eurytmiatunneilla.”

Jostein Aarbakke, Eurytmianopettaja,
Rudolf Steinerskolan i Helsingfors

9. Luokalla

Nuori valmistautuu astumaan eteenpäin elämässään. Maailma on täynnä polariteetteja mutta itsenäiseen opiskeluun, oman kiinnostuksen suuntaamiseen ja loogiseen päättelyyn on jo hyvin eväitä.

9.luokan päättötodistuksella oppilas hakee yhteishaussa eteenpäin.

“Murrosikäluokissa  korostuu entisestään ilo oppilaan ja opiskelijan kohtaamisessa. Opettaja on kasvattaja ja asiantutija, mutta vielä enemmän hän on aikuinen, joka on tunnetasolla läsnä nuorille. Steinerkoulun opettajan on uskallettava eläytyä opetettavaan aiheeseen, jotta se puhuttelee lasta myös emotionaalisesti. Se, että saa oppilaan mietteliääksi maailman asioiden äärellä, on hyvä juttu. Siinä auttaa steinerkoulun ikäkausiopetukseen perustuva opetussuunnitelma, josta aina yhä uudelleen huomaan käytännössä, kuinka sen teemat osuvat maaliin: oppilaat syttyvät opetettaville asioille. 

 

Murrosiässä on ilon lisäksi tärkeää myös opettajan ja kasvattajan hyväntahtoinen katse ja suhtautuminen nuoreen. Auktoriteetti ei yhteisestä ilosta vähene.”

Ilona Lehtinen, luokanopettaja, Helsingin Rudolf Steiner -koulu