Hugo maalaili isoja kuvia pedagogiikasta ajassamme. Hän totesi, että, tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää ymmärtää pedagogiikkaa kuten maanviljelyä. Maanviljelijä ei tuota porkkanoita, hän luo tilan, olosuhteet sille kasvaa. Näin luotuun tilaan, porkkana ikään kuin laskeutuu, ollakseen niin porkkana kuin vain voi. Se huolehtii itse itsestään ja kehkeytymisestään. Hugo korosti tällä esimerkillä tyhjän tilan tarpeellisuutta, kasvattajan kuten teatteriohjaajan, pitää luoda tilaa, johon jotakin voi alkaa laskeutua.
Snellman-korkeakoululla vieraili helmikuun alkupäivinä 2023 luennoitsijana norjalainen tutkija Axel Hugo. Nostan tässä kirjoituksessa esiin muutamia hänen luentojensa esiin nostamia ajatuksia.
Hän aloitti luentonsa esittelemällä Peter Brooksin kirjan Tyhjä tila. Brook on englantilainen teatteriohjaaja. Hän katsoo kirjassaan teatteria neljästä eri näkökulmasta.
Neljä näkökulmaa teatteriin Brookin mukaan ovat: kuollut teatteri, pyhä teatteri, karkea teatteri ja välitön teatteri.
Hugo palasi näihin käsitteisiin toistuvasti luentonsa aikana. Hän sanoi, että steinerpedagogiikka voidaan myöskin nähdä eräänlaisena teatterin tekemisenä luokkahuoneessa. Hyvän teatteriesityksen jälkeen tilaan on ikään kuin laskeutunut jotakin uutta. Tunnelma muuttuu, jotakin on tapahtunut ja se on käsin kosketeltavaa ja aistittavissa. Yleisö poistuu paikalta muuntuneena. Hugon mukaan saman muutoksen voi aistia luokassa syventyneen opiskelun jälkeen, myös opettaja muuttuu prosessissa.
Hugo maalaili isoja kuvia pedagogiikasta ajassamme. Hän totesi, että, tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää ymmärtää pedagogiikkaa kuten maanviljelyä. Maanviljelijä ei tuota porkkanoita, hän luo tilan, olosuhteet sille kasvaa. Näin luotuun tilaan, porkkana ikään kuin laskeutuu, ollakseen niin porkkana kuin vain voi. Se huolehtii itse itsestään ja kehkeytymisestään. Hugo korosti tällä esimerkillä tyhjän tilan tarpeellisuutta, kasvattajan kuten teatteriohjaajan, pitää luoda tilaa, johon jotakin voi alkaa laskeutua.
Pedagogille tämä asettaa hyvin erilaisia vaatimuksia kuin yleisesti ottaen opetuksen suhteen ajatellaan. On harjaannuttava kuuntelemaan lapsen, oppilaan, eräänlaista kehkeytymistä ja kypsymistä sekä tunnistamaan oikea-aikaisuutta.
Hugo pohdiskeli yleisönsä kanssa seuraavia ajatuksia:
- Millaiset kysymykset elävät ajassamme, steinerpedagogiikan parissa, kasvatuksessa tai yhteisönmuodostuksessa?
- Osaammeko tunnistaa tunnelmia ja vaiheita?
- Onko jonkin vanhan aika jo ohi ja pitääkö sitä alkaa lakaista jo pois? Miten tunnistaa “kuollut teatteri”?
- Mitä tulevaisuudesta on tulossa meitä kohti? Onko sille tilaa laskeutua?
- Osaammeko kuulla kehkeytyviä kysymyksiä?
Luennon jälkeen kävelin kampuksen metsikössä hengittelemässä helmikuun luontoa. Sinivuokkopaikka kutsui minua luokseen. Hämmästelin ikivihreitä sinivuokon lehtiä. Kiinnostuin tarkistamaan netistä ovatko ne todella koko vuoden ikivihreitä. Sain tietää, että sinivuokon lehdet ovat tosiaankin ikivihreinä talven yli. Niiden tehtävänä on suojata aikaisin keväällä syntyvää nuppua ja kukkaa ja sen tehtävän tehtyään ne kuihtuvat alkukesällä pois. Uudet lehdet muodostuvat kukinnan jälkeen. Ne ikään kuin rakentuvat ajallisesti etukäteen vain voidakseen suojata kevään aikaisia kukkia.
Sinivuokko kuljetti minut pohtimaan Hugon sanoja vielä lisää. Se asetti kuulemani ikään kuin toiseen järjestykseen. Aukeni ikkuna tarkastella sanottua toisesta näkökulmasta. Jokaisella tapahtumisen vaiheella on tehtävänsä, kun se on tehty, tarpeeton voi luonnollisesti kuihtua pois. Luonto mahdollistaa orgaanisesti uuden syntymisen ja sen suojelun. Sinivuokko huolehtii itse itsestään sekä myös siivouksistaan. Se ei pidä kiinni menneestä vaan elää harmoniassa menneen ja tulevan vuorovaikutuksessa. Vaikuttava vinkki sinivuokoilta, kiitos!
Seuraavaksi Hugo lähti tarkastelemaan syntyviä kysymyksiä ja ylipäätään tutkimista tarkemmin. Hän kuljetti kuulijoita pohtimaan sitä mistä kysymykset tulevat. Sanomme usein, että kysymys laskeutui. Mistä ne laskeutuvat? Onko olemassa jonkinlainen kysymysten kotimaa? Missä se sijaitsee?
Miten me sitten liitymme näihin kysymyksiin? Mitkä kysymykset juuri sinä koet tärkeiksi, omiksesi?Liittyvätkö ne työhösi, elämäntilanteeseen, jossa olet juuri nyt, vai mihin? Miten ne resonoivat, soivat, sinussa?
Kysymykset eivät ole Hugon mukaan ainoastaan ovia yksilöllisyyteen, ne ovat ovia myös yhteyteen. Kysymyksen laskeutuminen on Hugon mukaan aina lahja.
Kuinka voimme löytää omat kysymyksemme ja kantaa niitä mukanamme? Kysymysten kanssa pitkään eläminen koettiin kuulijoiden joukossa joskus tuskalliseksikin. Vastauksia ei aina löydä kovin nopeasti. Joskus kysymyksen kanssa pitää kulkea pitkäkin matka ennen kuin se alkaa avautua. Hugo ehdotti, että kannattaa ystävystyä näiden pitkän matkan seuralaistensa kanssa.
Hugo vertasi tutkimista ja kysymysten syntyä avoimeen haavaan. Se on kivuliasta. Miten elää kivun kanssa, mitä voin tehdä sille? Haava voi olla sielullinen haava, tuskaa kivun kantamisesta tai käytännöllinen haava, jokin ei toimi. Mitä teen tilanteelle, miten muutan sitä toimivammaksi?
Tutkiminen on Hugon mukaan eräänlaista syvää ratkaisemattomuutta. Työskentelyä, dialogisuutta, vastausten etsimistä, joka koko ajan matkan varrella synnyttää uusia kysymyksiä. Hän vertasi sitä sairauteen, disease (Dis ease =>syvä ratkaisemattomuus). Olemme siunattuja tällaisella “sairaudella” kysymysten alkaessa muodostua. Hän korosti myös sitä, miten paljon luottamusta tällainen työskentely vaatii. Luottamusta, olla tietämättä heti. Not to be-becoming.
Hugo näkee, että kysymykset laskeutuvat tulevaisuudesta. It comes from not yet!
Kysymyksillä on sinua liikuttava voima, ongelma liikuttaa, se vie sinua. Sinä et ratkaise sitä tahdollasi, ratkaisu löytyy matkan varrelta, kuljet työskentelylläsi sitä kohti. Aitoa vastausta ei voi pakottaa, voit vain tanssia prosessissa.
Hugo painotti taiteellisen työskentelyn merkitystä opettajankoulutuksessa. Hänen mukaansa edellä kuvatun mukaista kehkeytyvää tutkimista edesauttaa runsas taiteellinen työskentely. Taide opettaa paremmin sietämään keskeneräisyyttä. Virhe ei ole taiteessa virhe vaan mahdollisuus, osa matkalla olemista. Jos opiskelee vain tiedon kautta asioita, tämä craft-attitude laatu jää oppimatta.
