OTE LUONNONHAVAINNOINTIPÄIVÄKIRJASTA
Otan esille paperin, pensselin, siveltimet, vettä, liinan ja vesivärit. Virittäydyn
sopivalle paikalle välineiden kanssa, kostutan paperin ja alan maalata.
Seison pakkasyön jäljiltä metsässä jäätyneessä lumessa, suurien kuusien seurana. Lumi jalkojeni alla hohkaa kylmää, tuuli heiluttaa kuusten oksia saaden oksilla olevan lumen tippumaan maahan. Taivas on pilvinen, mutta pilvien raosta kuultaa auringon paiste. Pian aurinko tulee näkyviin pilvien takaa kokonaan ja saa lumen kimaltamaan kuusten oksilla. Suuret kuuset seisovat jykevästi paikoillaan tuulen heilutellessa niiden latvuksia.
Lumen alta törröttää kasvien varsia, ja näen niistä vain yläosan. Kaikki muu on lumen alla piilossa. Suuren kiven päälle on satanut lunta, joka on jäätynyt kiven päällä kasvaneeseen sammaleeseen. Sammaleenvihreä näkyy siellä,
mistä lumi on tippunut pois. Kuuluu linnun laulua, ja laitan silmät kiinni. Kuulen tuulen huminan, kaukana ajavan auton ja puiden talvisen natinan. Avaan silmät. Lumen pinta on kova, sen alla on upottavaa pehmeää lunta nilkkoihin asti, jonka jälkeen vastaan tulee kovaksi jäätynyt lumikerros.
Puiden rungot hehkuvat auringon valossa ruskeina, havunneulaset vihreinä ja lumi valkoisena. Kiven päällä olevassa sammaleessa näkyy vihreän lisäksi myös mustaa, harmaata ja tummanruskeaa. Tuulenpuuska ravistelee puiden oksia, saa auringon menemään piiloon ja kipristelee kasvoissa. On helmikuun viimeinen päivä. Kevät on tulossa.
Olemme tämän opintovuoden aikana tutustuneet varhaiskasvatusopinnoissamme luonnonhavainnointiin osana kasvattajan itsekasvatusta ja vuodenaikapöytätyöskentelyä. Luonnonhavainnoinnin avulla olemme myös harjoitelleet laadullista havainnointia, koko ajan lähestyen tammikuussa 2023 alkanutta lapsihavainnointitehtävää.
Yllä oleva kuvaus on osa tehtävää, jossa tarkoituksena on maalata oma luonnonhavainnointisarja. Samalla harjoittelemme luonnonhavaintojemme ilmaisemista taiteellisesti maalaten sekä päiväkodissa vuodenaikapöydissämme. Työskentelyn myötä oma suhteeni ympäröivään luontoon on herkistynyt ja luovuus
erilaisiin taiteellisen ilmaisun keinoihin on kehittynyt.
Olen maalauksen ja vuodenaikapöytätyöskentelyn lisäksi ottanut mukaan myös valokuvauksen. Valokuvan avulla voin palata takaisin siihen hetkeen ja tunnelmaan, joka minulla oli kuvaa ottaessani. Tästä on ollut myös suuri apu, kun tuon omia luonnonhavaintojani päiväkotimme vuodenaikapöytään. Valokuvan avulla on helppo palata katsomaan esimerkiksi erilaisia värillisyyksiä, muotoja, elementtejä ja yleistä tunnelmaa. Omien luontohavaintojen ilmaiseminen taiteellisesti ei ole kuitenkaan aina helppoa. Kuinka ilmaisen taiteellisesti jotain, jota en ehkä näe, kuule tai tunne fyysisesti? Kuinka tuon esille tunnelman, aistimuksen tai kokemuksen?
Otan esille paperin, pensselin, siveltimet, vettä, liinan ja vesivärit. Virittäydyn sopivalle paikalle välineiden kanssa, kostutan paperin ja alan maalata. Maalaan kaiken sen, jonka juuri metsässä koin. Yritän tuoda esiin erilaiset värit, muodot, tunnelmat ja aistimukset. Tällä kertaa maalatessa ei täydy kiirehtiä, sillä ei ole pakkasta ja vesi ei jäädy.
Vesiväri leviää kasteltuun paperiin ja maisema alkaa hahmottua. Vihreää, ruskeaa, harmaata. Kuinka tuon esiin tuulen tai auringon hohteessa kimaltelevan lumihangen? Entä kaikki ne äänet, joita kuulen? Kun maalaus on valmis, pakkaan välineeni, katson vielä viimeisen kerran metsää ja aloitan maalaustani kantaen kotimatkan lumeen tallautunutta polkua pitkin. Tiedän, että palaan taas samaan paikkaan pian mutta sekä minä että ympäristö on
muuttunut.
