Välillä on vaikea arvioida, pitäisikö taitoja kypsytellä kaikessa rauhassa – tai olisiko syytä pyrkiä pikimmiten auttamaan lasta yleistä tukea enemmän.
Pieni kodikas Päiväkoti Pääskynpesä sijaitsee Lohjan Sammatissa, parin kilometrin päässä Sammatin Vapaasta kyläkoulusta. Pääskynpesässä ulkoillaan ja liikutaan paljon. Päiväkodilla ei ole omaa pihaa, mutta kirkonkylää ympäröi viehättävät metsät, jotka kutsuvat leikkiin ja tutkimiseen. Syksystä 2017 päiväkodin yläkerrassa on toiminut oma esiopetusryhmä, jota luotsaa päiväkodin johtaja Carolina Männikkö. Haastattelin häntä ja kysyin, mihin hän kiinnittää huomiota esiopetusikäisten lasten kouluvalmiuksien ja pedagogisen toiminnan arvioinnissa.
Kun esiopetus alkaa, Carolinalle on tärkeää että ryhmä saadaan toimimaan. Hän havainnoi lasten sosiaalisia taitoja ja ryhmädynamiikkaa sekä kuuntelee ja keskustelee vanhempien kanssa. Vanhemmat ovat ensiarvoisia informaation lähteitä. Carolina toivoo, että kaikki vanhemmat olisivat avoimia lapsensa ja perheen yleisestä tilanteesta sekä erityisistä tapahtumista.
Carolinan mukaan kaikki yhdessä tekeminen antaa ymmärrystä siihen, mitä kyseinen ryhmä tarvitsee. Poimitaan marjoja ja sieniä. Tehdään perinteinen omenaretki läheiseen puutarhaan. Puuhastellaan kädentöitä, nukketeatteria, kuunnellaan satuja ja tarinoita, loruillaan ja lauletaan. Annetaan positiivista huomiota, mutta pysäytetään ei-toivotut tilanteet. Samalla seurataan lasten taitojen kehittymistä. Jokainen lapsi on omanlaisensa ja jokainen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Alussa on mentävä niiden lasten ehdoilla, jotka tarvitsevat enemmän aikaa. Jos esimerkiksi ryhmässä on lapsia, joille kuunteleminen ja kommunikoiminen on haastavaa, sääntöleikkien opettelu kannattaa siirtää vasta kevääseen. Huoli herää, jos aamupiirissä, siirtymätilanteissa tai juhlissa “korvat eivät kuuntele” tai lapsi ei pysty keskittymään tai toimimaan ryhmän tai aikuisen toiveiden mukaan.
Henkilökohtaiset tavoitteet laaditaan lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmassa (LEOPS). Mikäli näyttää siltä, että tavoitteiden mukaista kehitystä ei tapahdu, Carolina ottaa asian puheeksi vanhempien kanssa. Hän on vuosien varrella huomannut, että vanhempien on helpompi hyväksyä esimerkiksi lapsensa puheen tuottamisen ongelmat kuin haasteet sosiaalisissa taidoissa. Tämä saattaa johtua siitä, että lapsen sosiaalinen toiminta voi näyttäytyä hyvin erilaisena kotona kuin esiopetuksessa.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajaa konsultoidaan tarvittaessa. Carolina kokee tämän tärkeäksi, koska hänellä itsellään ei ole erityispedagogista osaamista. Välillä on vaikea arvioida, pitäisikö taitoja kypsytellä kaikessa rauhassa – tai olisiko syytä pyrkiä pikimmiten auttamaan lasta yleistä tukea enemmän. Kesän aikana saattaa tapahtua isoja kehitysharppauksia, ja toisaalta steinerkoulun ensimmäisellä luokalla jatketaan
kouluvalmiuksien harjoittelua muun muassa liikunnallisilla ja ryhmäytymistä tukevilla leikeillä.
Muutaman kerran on käynyt niin, että oppimisen haasteet huomataan vasta koulussa. Lapselle on saattanut muodostua turvallinen kiintymyssuhde esiopettajan kanssa, eikä erityistä huolta ole ollut. Sitten koulussa tilanne onkin ollut toinen. Carolina toivookin lisää osaamista steinerpedagogiseen esiopetukseen.
Haastattelun lopuksi Carolina kertoo, kuinka onnellinen hän on siitä, että nykyään ketään ei nosteta jalustalle ominaisuuksiensa tai taitojensa perusteella. Jokainen vuorollaan. Jokaiselle annetaan tilaisuus loistaa.
