Varpaat innostuksesta vapisten seisoimme lentokentällä. Tätä oli odotettu ja suunniteltu jo pitkään! Työkaverimme olivat maalanneet mieliimme Saksan steinerpäiväkotien puutarhapihoista satumaisia kuvia viikkojen ajan ja nyt pääsisimme näkemään ja kokemaan ne itse. Niinpä eräänä toukokuun viileänä kevätpäivänä saattelimme päiväkodin lapset portille ja hyppäsimme taksiin koko Siriuksen työyhteisön voimin kohti lentokenttää.
Erasmus-Projektiin sisältyvään opintomatkaan olimme saaneet Opetushallituksen myöntämän Erasmus liikkuvuushanke-rahoituksen, ensimmäisenä mukaan hakeneena päiväkotina. Paperityöt ja projektin suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin ennen matkaa. Päiväkotimme oli muuttamassa uusiin tiloihin seuraavana kesänä ja halusimme muuton yhteydessä uudistaa ja kehittää myös toimintaamme.
Ymmärsimme, että päiväkodin muutto uusiin tiloihin tulisi asettamaan eteemme monenlaisia uusia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia oppimisympäristön järjestämiselle. Näimme muutoksessa mahdollisuuden kehittää kestävän kehityksen ja laaja-alaisen oppimisen tavoitteita päiväkodissamme. Kaipasimme inspiraatiota siihen, miten osallistavaa ympäristökasvatusta voisi entistä vaikuttavammin toteuttaa urbaanissa ympäristössä osana päivittäistä arkea. Samalla etsimme hyviä käytäntöjä vanhempien osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi päiväkodin toiminnassa. Näitä teemoja halusimme työstää projektissa.
Puutarhahankkeen ja kestävän kehityksen teemojen lisäksi kehittämiskohteitamme olivat työhyvinvoinnin vahvistaminen sekä pienten, alle kolme vuotiaiden ryhmän toiminnan kehittäminen.
Kasvun ihmeiden äärellä
Oli yömyöhä ja täysin pimeää kun saavuimme Salemin kylään perille. Väsyneinä pujahdimme suoraan peittojen alle herttaisessa pienessä majatalossa. Aamulla kun heräsimme ja kohtasimme kevätauringon valossa kylpevän kylän, olimme ihmeissämme. Oli lämmintä ja värikästä, ilmassa tuntui vahva kesän tuoksu. Kaikkialla kasvoi reheviä köynnöksiä, laventelit kasvoivat suurina pensaina ja ruusut kiipeilivät kilpaa talojen seinustoilla ja porteilla. Täällä kesä ja kasvukausi olivat jo pitkällä. Aistit täyttyivät väreistä ja tuoksuista ja lämpö helli matkaajia.
No, varsinaisesti lomailemaan ei oltu tultu. Edessä oli neljä päivää aikaa kerätä ymmärrystä ja ideoita tuotavaksi kotimaahan omaan projektiimme. Päiväkotimme oli siis muuttamassa uusiin tiloihin kesän aikana ja uusi oma piha oli suurin projektikohteemme. Alkuasetelma uudella pihalla oli tasainen, neliönmuotoinen hiekkapiha, pienellä nurmikkoalueella. Halusimme luoda Helsingin Ruskeasuolle, kaupunkiympäristöön puutarhan, joka mahdollistaisi aitiopaikan kasvun ihmeiden äärelle ja jossa pääsisi työskentelemään yhdessä luonnon kanssa. Olimme nostaneet kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden teemat keskiöön tulevan pihan suunnittelussa.
Vierailimme Saksassa useissa steinerpäiväkodeissa joissa puutarha kuului osaksi pihaympäristöä. Näissä puutarhapihoissa pääsimme ihmettelemään luonnon monimuotoisuutta ja ihmisen kekseliäisyyttä. Osa oli panostanut enemmälti kukkatarhoihin, osa ruokakasvien viljelyyn. Monenlaista käsityötä myös näimme. Itse rakennettuja katoksia, mutakeittiötä, majoja, keinuja, riippusiltoja ja paljon paljon muuta.
Kysellessämme puutarhan hyödyistä varhaiskasvatuksessa ja toimintatavoista, he kertoivat, että varsinaisia yhteisiä projekteja tai toimintapäiviä puutarhatöille ei juurikaan ole. Tai erillisiä suunnitelmia. Aikuinen yksinkertaisesti elää vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, kiittää sateesta, kiittää auringosta. Havainnoi luonnon tarpeita ja vastaa niihin parhaansa mukaan ja lapset saavat vapaasti liittyä siihen. Näin oppiminen tapahtuu luonnollisesti ja he saavat liittyä luonnon yhteyteen omasta halustaan ja omista kiinnostuksen kohteistaan käsin. Yhteisiä talkoopäiviä vanhempien kanssa he viettivät kerran tai kaksi vuodessa, kuten mekin Suomessa. Saimme matkalta valtavasti ideoita ja ajatuksia yhteiseen projektiin koti Suomeen tuotavaksi.
Yhteisvoimin projekti käyntiin
Vihdoin kesälomalta palattuamme elokuussa, saavuimme vastaanottamaan uudelle pihallemme SiistiPihalta valtavan määrän puutarhakatetta, hiekkaa, luomumultaa ja puutarhavälineitä. Kasvimyymälästä olimme tilanneet omena- päärynä-, ja kirsikkapuita, punavaahteran, herukoita, pajuja, kukkia ja yrttejä. Vanhemmilta ja muilta yhteistyötahoilta saimme raparperia, viinirypäleen taimen, maa-artisokkaa, karhunvadelmaa, vadelmaa, pensasmustikoita, minttua eri lajikkeita, pitkiä puupölkkyjä hiekkalaatikoksi ja paljon muuta. Vanhalta päiväkodin pihalta olimme pelastaneet mukaan kuunliljoja, tuijan, aronioita, kasvulaatikoita ja hyönteishotelleja.
Näky oli siis huikea, työtä oli edessä paljon! Iloksemme vanhemmat olivat myös innostuneita projektista ja yhteistuumin talkoopäivänä rakensimme hiekkalaatikon ja kaivoimme istutuspenkkejä. Lapioimme tuhansia litroja multaa, katetta sekä hiekkaa. Myös uusien lasten ja heidän vanhempiensa kanssa rakensimme ensimmäiset viikot yhteistä pihaa samalla toisiimme tutustuen. Puutarhaprojekti onkin tuonut paljon mahdollisuuksia kohtaamiseen ja asioiden yhteiseen jakamiseen niin uusien kuin vanhojenkin perheidenkin kanssa. On ollut mukavaa aloittaa yhteistä syksyä projektilla, joka tuo hyvää oloa ja mieltä kaikille siellä puuhaaville.
Pihalla on siis riittänyt kuhinaa. Pienet ja suuret sormet ovat tehneet tärkeää työtä yhdessä viikkotolkulla. On pitänyt kaivaa kuoppa ihan jokaiselle kasville. Lastata multaa suuresta säkistä niin pieniin kuin suuriin kottikärryihin ja kuljettaa ne kuopalle. Lapioin ja sormin lisätä kuoppaan multaa juuri sopivasti, niin että kasville löytyy sopiva istutuskorkeus. Välillä multaa on pitänyt lisätä, välillä taas vähentää. Ja lopulta pienet sormet ovat saaneet asettaa kasvin sen uuteen kotiin. Peitellä ja taputella juuripaakun uudella mullalla ja toivottaa sille paljon hyviä kasvuvoimia.
Ja sitten se kastelu. Suuria ja pieniä kastelukannuja on kannettu ja kallistettu kymmeniä, ehkäpä satoja kertoja. Joka päivä on käyty tarkistamassa mitä kasveille kuuluu ja tarvitsevatko ne ehkäpä jotain. Kompostikin saatiin perustettua kaiken istutuksen lomassa. Ja kukkula! Kaikki kasvien ja hiekkalaatikon alta kaivettu vanha maa kärrättiin yhteen kasaan viikkojen ajan ja lopulta muotoiltiin korkeaksi kukkulaksi. Vihdoin syksyn lopulla tulleet sateet tiivistivät kukkulan kestäväksi, ja pienet ja suuret varpaat avustivat työssä. Lopulta kukkula peitettiin myös katteella ja on nyt kovassa käytössä motorisia taitoja harjoiteltaessa sekä kaunis osa pihaa.
Kasvukauden lopulla
Nyt lokakuun alussa piha näyttää upealta. Kasvit ovat toki vielä pieniä, mutta näemme jo elävästi tulevaisuuteen, jolloin puiden latvat kurkottavat kohti pilviä ja luovat varjopaikan sitä kaipaavalle. Pihalle tuntuu hyvältä tulla. Sydän pompahtelee iloisesti suklaakirsikan kohdalla. Pajut, jotka ensin pääsivät kuivumaan, ovat alkaneet tehdä uusia kirkkaan vihreitä versoja. Päärynäpuu on oikein vahva ja voimissaan. Laventelitkin ovat jaksaneet tehdä vielä uusia kukkia. Hieron vähän sormilla kukintoa ja sitten nenänpäätä, taivaallinen tuoksu! Paljon jäi vielä ideoita toteutettavaksi tuleville vuosille. Elävä pajumaja tai käytävä ainakin. Ja kunnon mutakeittiö. Syksyn hämärtyessä on aika alkaa yhdessä lasten ja vanhempien kanssa suunnitella puutarhan vuosikelloa ja seuraavaa kasvukautta.
Pihassa lapset leikkivät tyytyväisinä. Seuraan vierestä kun he muovaavat käsillään hiekasta suuren kasan. Etsivät jo puoliksi kuihtuneen rikkaruohon ja istuttavat sen kasaan. Hellästi pienet sormet tukevat sen pystyyn hiekalla, kastelevat tyhjällä kastelukannulla. Leikki kestää pitkään. Mitään sen kummempaa siinä ei tapahdu. Seuraavat ja vaalivat kasvun ihmettä. Vahvistavat suhdettaan luontoon ja sen ihmeisiin!
