Ajatuksia maailman tilanteesta steinerpedagogisessa varhaiskasvatuksessa
Kun kuuntelee kollegoita maailman eri kolkista, tuntuu välillä siltä, että lasten maailma on suuressa kriisissä. Digitaalisen median kautta lasten maailmankokemus on vahvasti rajoittunut kolmiulotteisesta maailmasta kaksiulotteiseen. Lasten vapaa, omaehtoinen leikki tuo mukanaan haasteita ja lasten elämänvoimat ovat heikot ja heidän perustarpeistaan ei huolehdita tarpeeksi.
Perhe-elämä ei ole enää samanlainen kuin se on ollut, vanhemmat ovat usein hukassa omassa roolissaan perheen aikuisina. Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen tilanne maailmassa on osittain huolestuttavaa, toisaalta taas toivoa antava. Päiväkodeissa on henkilökuntavajausta ja aina vähemmän kouluttautuu varhaiskasvattajiksi. On myös vähentynyt ymmärrys siitä, mikä steinerpedagoginen varhaiskasvatus on ja mihin se perustuu.
Ja sitten on tietysti ne kriisialueet, joissa lasten hoidolla ja kasvatuksella on aivan erilainen merkitys. Israelissa ja Ukrainassa elävät lapset hyötyvät vapaasta leikistä. Ja he leikkivät paljon. Heidän sielunsa tulee suojata erityisesti huolehtimalla heidän turvallisuudestaan ja terveestä
elämänrytmistään, niin hyvin kuin se on mahdollista. Ukrainan steinerpäiväkodeissa työskentelevät kasvattajat harjoittavat tyyneyttä ollessaan lasten parissa. He ovat läsnä ja suojaavat ja arvostavat jokaista hetkeä.
Traumapedagogiikka tulee olemaan pedagogiikkamuoto, jota tulemme vielä tarvitsemaan maailmassa.
Meidän päiväkodeillamme ja kouluillamme on suuri tehtävä tässä ajassa. Niistä tulee aina enemmän tärkeitä elämän- ja kohtaamispaikkoja perheille. Siellä elää yhteisen tekemisen into, inspiraatio ja kiinnostus toisiamme kohtaan. Ja perheille tarjotaan mahdollisuus tutustua toisiinsa ja rikastuttaa heidän lastensa elämää. Yhteistyö vanhempien kanssa on entistä tärkeämpi, sillä päiväkodit eivät voi yksin parantaa lasten tilannetta, he voivat ainoastaan lievittää nykypäivän lasten haasteita.
Meillä on niin hieno, rikas ja monipuolinen pedagogiikka käytössämme ja sitä kautta mahdollisuus käyttää kaikki tietomme ja kykymme vahvistaaksemme itsemme ja toisemme. Meillä on mahdollisuus ottaa pedagogiikkamme kokonaisuus päivittäiseen työhön. Ulkoiset haasteet voisivat toimia testinä kantaa sisäinen tehtävämme eteenpäin.
Ja kaikista haasteista ja kriiseistä huolimatta syntyy lapsia maailmaan aina vaan lisää, haluavat inkarnoitua tänne meidän luoksemme. Kysymys kuuluu, miten otamme heidät vastaan ja kuuntelemmeko, mitä heillä on meille kerrottavana ja mitä he meiltä pyytävät?
Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen 100vuotis juhlavuosi 2026 Miten voisimme juhlia satavuotiasta pedagogiikkamme? Mitä sen sadosta kunnioittaisimme erityisesti? Ja mitä siitä kaikesta liputtaisimme erityisesti tänä päivänä?
Saatetaanko tässä kohtaa jotain päätökseen ja uusi aikakausia alkaa? Mikä se olisi?
IASWECE:ssa on mietitty, minkälaista juhlintaa tämä kyseinen juhlavuosi toisi mukanaan.
Tämä mielessä on tapaamisessa yhdessä tutkittu Rudolf Steinerin teoksen Henkisen tiedon tien 5. osa. Siinä osassa mainitut seitsemän ehdot/olosuhteet henkiselle kasvulle voi käyttää omalle sisäiselle työskentelylle, mutta myös ryhmätyöskentelyyn esimerkiksi kollegiossa ja muissa sosiaalisissa ryhmissä tai muuhun asiayhteyden ymmärtämiseen, jopa työskentelyyn lasten kanssa.
Tässä ne ovat:
- Fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitäminen
- Yhteisvastuun tunteminen koko ihmiskunnan jäsenenä
- Sen tunnustaminen, että ajatukset ja tunteet ovat yhtä tehokkaita kuin teot
- Tasapainon löytäminen ulkoisten olosuhteiden ja sisäisen vakauden välillä
- Vankkumattomuus omissa päätöksissä
- Kiitollisuuden tunteen kehittäminen
- Kaikkien yllä mainittujen olosuhteiden saattaminen sopusointuun elämän kanssa
Suosittelen tutustumaan tuohon teokseen ja juuri sen 5. osaan!
Ja vielä juhlavuoteen:
Kun on tendenssi etsiä uutta ja mennä uutta kohti, on ymmärrettävä, mitä on jo työstetty menneisyydessä. Menneen viisauden voi yhdistää tulevan ymmärtämiseen. Olisi mielenkiintoista lähteä tutkimaan, miten steinerpedagoginen varhaiskasvatus on alkanut eri maissa ympäri maailmaa.
Tulevaisuuteen taas kuuluu myös nykypäivän tutkimusten seuranta ja sen ymmärtäminen, miten steinerpedagogiikka suhtautuu tutkittuun. Voi myös miettiä, mitä lapset tuovat mukanaan, miten huomioimme heidät ja heidän tarpeensa, kun pohdimme pedagogiikkamme tulevaisuutta.
Toivomus on se, että juhlinta olisi monella tavalla näkyvissä kaikissa maissa, yhteisöllisenä ja yhdistävänä aktiviteettinä ja myös IASWECEn toimesta maailmanlaajuisena konferenssina Dornachin Goetheanumissa.
Konferenssille löytyi jo päivämääräkin: 8.-12.4.2026. Palaan konferenssiasiaan, kun siitä tulee lisää tietoa.
Kansainvälisin terveisin,
