Steinerkoulussa sama opettaja kulkee lapsen mukana vuosia. 

Joustava opetusohjelma ja oppikirjattomuus jättävät tilaa kohtaamiselle.

 

Helsingin Rudolf Steiner -koulun luokanopettaja Ilona Lehtinen keskittyy joka aamu lapsiin yksitellen.

– Otan pienen hetken, katsotaan silmiin ja sanotaan huomenet.

Lehtinen aloittaa koulupäivät mielellään rauhallisesti ja pysähtyy lapsen äärelle kuuntelemaan.

– Kaiken ikäiset haluavat tulla kuulluiksi, myös teinit, hän kertoo.

Kuuntelua ja kohtaamista opetellaan koko luokan kesken. 

– Jaamme päivittäin luokassa sydämen asioita. Jokainen kertoo omista, tärkeistä asioistaan ja  pysähtyy kuuntelemaan myös toisia.

Lapsille tulee tästä lämmin ja kohdattu olo. Juuri yksilöllinen ote teki nuoreen luokanopettajaan aikoinaan vaikutuksen ja peruskoulun kasvatti päätyi steinerpedagogiksi. 

 

Ytimessä yksilön arvostus

 

Steinerpedagogiikka syntyi 1920-luvulla, jolloin vallalla oli preussilainen koulukuri. Oli vallankumouksellista, että työläisten lapsille opetettiin vapaan ajattelun ideaali. Yhä tänä päivänä steinerkoulun tähtäimessä on kasvattaa lapsi maailmaa muuttavaksi aikuiseksi, jolla on välineet ajatella itse.

 

– Opetettavaa asiaa tarkastellaan monelta kantilta, jolloin eri oppiaineet sulautuvat saman tarinan sisään, Lehtinen taustoittaa. 

 

Ilmiöoppiminen on nykyään osa myös tavallisen peruskoulun arkea, mutta steinerpedagogiikassa käytäntö on ollut opetuksen ytimessä alusta asti. Tähän liittyy myös oppikirjattomuus.

 

– Lapset työstävät itse oppikirjat piirtäen, kirjoittaen ja kuvittaen. Näin erilaisille oppijoille jää tilaa oppia asia juuri itselle sopivalla tavalla. Ikäkausiopetus tuo asiat lapsen eteen juuri oikeaan aikaan. Myös taide kulkee mukana läpi opinpolun ja sitä hyödynnetään valtavan paljon osana arkea.

 

Steinerkoulussa luokalla on sama opettaja jopa kahdeksan vuoden ajan. Lehtinen näkee siis lapsen kehityksen ensimmäiseltä luokalta aina yläasteelle saakka. Pitkien kaarien ajattelu on kiinteä osa koulun pedagogiikkaa. 

 

– On upeaa nähdä lapsen kasvu ja kasvaa itse mukana. Lasten syvällinen tunteminen tuo arkeen kiireettömyyttä. Siitä saa tiettyä varmuutta omaan työhön. Monista perheistä tulee opettajalle läheisiä myös koulun ulkopuolella.

 

Kohtaaminen mahdollistaa yksilöllisyyden. Lehtinen haluaa korostaa erityispiirteiden sijaan sitä, että steinerpedagogiikkaa noudattava koulu sopii kaikenlaisille lapsille. 

 

– Jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Steiner-opettajan työkalupakkiin kuuluvat havainnointi, kehut ja kannustus, sillä kaikilla on oikeus kokea oppimisen ilo.

 

Yläasteella ja lukiossa huomaa, kuinka nuoren oma ajattelu herää. Kyseenalaistetaan, kysytään ja hankitaan tietoa. Steinerkoulusta valmistuu nuoria, jotka ovat oppineet oppimaan. 

 

– Aikuisena he osaavat yhdistellä asioita, ottaa selvää ilmiöistä ja heillä on valtavan laaja yleissivistys, Lehtinen valaisee.

 

 

Lapset työstävät itse oppikirjat piirtäen, kirjoittaen ja kuvittaen.

 

 

Lämmön ja ilon polulla

 

Lehtisen äänestä kuultaa lämpö oppilaita kohtaan. Hän korostaa, että steiner-opetus antaa paljon myös opettajalle. Lehtinen viettää ekaluokkalaisten kanssa joka perjantai pari tuntia metsässä, mikä luo hyvän pohjan ryhmäytymiselle.

 

– Olen myös välitunnit lasten kanssa, jotta voin tarttua heidän tarpeisiinsa heti. Tämä vaatii minulta antautumista hetkeen, mutta en vaihtaisi työtäni mihinkään.

 

Monipuolinen sivistys ja oppimisvälineet kantavat pitkälle. Elinikäisen oppimisen aikakaudella nämä taidot ovat arvokkaita. 

 

– Steinerkoulussa lapsille muodostuu ennen kaikkea hyvä itsetunto ja vapaa, viisas tapa ajatella, Lehtinen kiteyttää.