Miten vihkotyö toimii steinerlukiossa?

Muutama vuosi sitten steinerkoulun aineenopettaja Kaj Koskimies heräsi ongelmaan. Mitä tehdä kun lukion opiskelijat eivät enää oikein motivoituneet steinerkouluille perinteiseen vihkotyöhön? Tämä sai Kajn kehittemään uudenlaista vihkotyötä steinerlukioon.

“Huomasin joitakin vuosia sitten, että lukion opiskelijat eivät enää pitäneet teettämääni vihkotyötä mielekkäänä. Kenties lukion vihkot muistuttivat liiaksi yläasteen vihkoja pitkine vihkoteksteineen ja käytännön laboratoriotöineen. Nykyaikaan kuuluu lisäksi myös yhä vahvemmin yksilöllisyys ja valinnanvapaus, mitä perinteinen vihkotyö ei ehkä riittävästi tarjonnut. Ajattelin, että minulle luontevin tapa kohdata nämä haasteet olisi koettaa modernisoida vihkotyötä pitäen lähtökohtana steinerpedagogiikan teoriaa. Kokemukseni mukaan perinteisempi oppikirjoihin tukeutuminen ei auttanut, vaan se johti lähinnä opiskelijoiden tympäämtymiseen.”

Steinerkoulujen lukioihin haetaan tänä päivänä yhteishaussa ja se tarkoittaa, että iso osa lukiossa aloittavista opiskelijoista tulee kunnallisista peruskouluista. Myös peruskoulusta tulevien opiskelijoiden suhtautumista hänen kehittämäänsä vihkotyöhön Kaj pitää todella myönteisenä.

“Monet peruskoulun yläasteelta steinerlukioon hakeneet opiskelijat kertovat nimeomaan hakeneensa steinerlukioon erilaisten oppimistapojen toivossa, ja haluavansa jotakin muuta kuin lukion oppikirjoihin ja niistä opettajan valitsemiin kotitehtäviin perustuvaa opiskelua.” 

Miten steinerpedagogiikka näkyy lukion vihkotyössä?

Kajn mukaan lukiossa opiskelun tulee ennen kaikkea puhutella ajattelua. Siksi kaikki vihkotehtävät tukevat ajattelua tavalla tai toisella. Kurssin sisältöjä yhteen kokoavia laajempia vihkotekstejä on kurssista riippuen kolmesta viiteen kappaletta, ja ne kirjoitetaan käyttäen hyväksi opiskelijoiden itse laatimia käsitekarttoja. Tämä mahdollistaa opiskelijan omat yksilölliset painotukset sisällöissä, mutta on samalla myös vaativa työtapa.

“Aluksi teetin käsitekarttoja enemmän, n. 10 kurssia kohden. Huomasin kuitenkin, että edistyneemmät opiskelijat pitivät vaihtelevista vihkotehtävistä ja vapaammista, taiteellisemmista muistiinpanoista. Käsitekartan avulla kirjoitetut, kurssin keskeisiä aiheita yhteen kokoavat vihkotekstit ovat kuitenkin pysyneet keskeisenä osana jaksovihkoja.”    

Oppiminen tapahtuu kuitenkin paljolti myös lukioiässä taiteen kautta. Siksi opiskelijat työstävät oppimaansa taiteellisesti, he tekevät esimerkiksi fysiikan syventävillä kursseilla aihetta käsitteleviä maalauksia, runoja, aforismeja, sarjakuvia ja pienoisnäytelmiä. Tässä on ollut antoisaa tehdä yhteistyötä taideaineiden opettajien kanssa. Kaikissa taiteellisissa töissä opiskelijoiden tulee työstää ja soveltaa oppimaansa tieteellistä tietoa.

Tahdon aluetta puolestaan puhuttelevat erilaiset taidolliset tehtävät kuten fysiikan ja kemian laskutehtävät, käytännön laboratoriotyöt, tai pienet esitelmät opiskelijoiden itsensä valitsemista aiheista. Kaikista töistään opiskelijat tekevät koosteen myös jaksovihkoon.

Tällä hetkellä kustantajien laatimat oppikirjat ovat saatavilla sekä digimuodossa että perinteisinä printtikirjoina.

Katoaako oppikirja?

Oppikirjojen käytöstä kysyttäessä Kaj toteaa, ettei ole enää vuosiin käyttänyt kaikille yhteistä kurssikirjaa, eikä hän anna yhteisiä kotitehtäviä kirjasta. Kajn näkemyksen mukaan oppikirjat ovat hyviä tukimateriaalina ja harjoitustehtävien lähteenä. “Olenkin tavallisesti edellyttänyt, että kukin opiskelija hankkii jonkin vapaavalintaisen, tavallisesti käytetyn kurssikirjan, josta sitten voi valita itselleen sopivia tehtäviä ja jota voi hyödyntää vihkotyössä.”

Kaj huomioi vihkotyömenetelmässään ajattelun, tunteen ja tahdon alueet, mutta miten hän ottaa huomioon sähköisten ylioppilaskirjoitusten vaatimukset.

“Pakollisilla kursseilla en oikeastaan vielä mitenkään. Opiskelijat tekevät steinervihkon käsin. Abitti-ohjelmat sopivat paremmin syventäville kursseille, missä oppilaat tekevätkin sitten “vihkonsa” kokonaan sähköisesti, eli myös vihkotekstit, mindmapit, kemialliset ja fysiikan kaavat ja laskutehtävät tehdään tietokoneella.”

Olennaista on myös se miten vihkotyötä arvioidaan lukiossa. Tähänkin Kajlla on systeemi. “Tavallisesti oppilaan kurssivihkoon tulee n.10 arvioitavaa vihkotehtävää, jotka arvioin kunkin erikseen tavallisesti asteikolla 0-5 p. Lisäksi pidän yhden suppean loppukokeen tai kaksi pienempää osakoetta. Muodostuneet vihkopisteet muodostavat yhdessä kokeiden kanssa kurssin kokonaisarvosanan, tavallisesti koe on n. 20% arvosanasta ja vihkotehtävät 80%. Lisäksi otan korottavana huomioon opiskelijan tuntiosaamisen.”

Opiskelijat palauttavat vihkotekstit ja muut tehtävät kuten maalaukset ja laskutehtävät sähköisesti kännykkäkuvina classroom-ympäristöön. Opettaja arvioi ja pisteyttää palautetut tehtävät välittömästi, näin oppilaat saavat palautetta vihkotyöstään jo kurssin aikana ja voivat myös seurata omaa edistymistään. 

”Kannustan opiskelijoita myös tekemään vapaita muistiinpanoja vihkoihinsa. Kun valmiiden vihkotehtävien palautus tapahtuu sähköisesti, ei koko vihkoa ole tarvetta edes näyttää opettajalle. Opiskelija valitsee itse mitkä tehtävät hän palauttaa.”

Jotta vihkotyö olisi jatkossakin mielekästä ja opiskelijoita motivoivaa, tulee menetelmän tietysti kehittyä ajan mukana. Kaj kehittääkin vihkotyötä jatkuvasti opiskelijapalautteen, oppimistulosten ja toki myös muuttuvien opetussuunnitelmien perusteella.

“Kehittämäni kaltainen vihkotyö ei varmasti olisi toiminut 1990-luvulla eikä luultavasti toimisi enää 2030-luvulla. Steinerlukion jaksovihko on kuitenkin niin vahva ja pidetty peruskonsepti että uskon sen olevan muodossa tai toisessa käytössä myös tulevaisuuden steinerlukioissa.”