Steinerpedagogiikan historia ja kehitys
Steinerpedagogiikka sai alkunsa Saksassa vuonna 1919 ja on kasvanut kansainväliseksi kasvatussuuntaukseksi. Suomessa steinerkoulut ja -päiväkodit ovat olleet osa koulutus- ja varhaiskasvatuskenttää jo vuosikymmenten ajan.
Steinerpedagogiikan historia ja kehitys
Steinerpedagogiikka sai alkunsa Saksassa vuonna 1919 ja on kasvanut kansainväliseksi kasvatussuuntaukseksi. Suomessa steinerkoulut ja -päiväkodit ovat olleet osa koulutus- ja varhaiskasvatuskenttää jo vuosikymmenten ajan.
Steinerkasvatuksen historia maailmalla
Steinerkasvatuksen tarina alkaa Saksassa, Stuttgartissa vuonna 1919, kun ensimmäinen Waldorf-koulu perustettiin Waldorf-Astoria-tehtaan työntekijöiden lapsille. Tehtaan johtaja Emil Molt kutsui itävaltalaisen filosofin ja kasvatuksen uudistajan Rudolf Steinerin suunnittelemaan koulun pedagogisen perustan sekä kouluttamaan ensimmäiset opettajat. Tästä ensimmäisestä koulusta tulee myös nimitys Waldorf, jota käytetään monissa maissa steinerpedagogiikan rinnalla.
Ensimmäinen Waldorf-koulu syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä murrosvaiheessa. Koulun tavoitteena oli luoda oppimisympäristö, joka olisi avoin erilaisista taustoista tuleville lapsille ja tukisi ihmisen kasvua kokonaisuutena. Ajattelun lisäksi tärkeinä pidettiin tunnetta, tahtoa, luovuutta, käytännöllisiä taitoja ja sosiaalista kasvua.
Aikanaan koulu oli poikkeuksellinen. Se oli yhteiskoulu, jossa opiskelivat yhdessä eri sosiaaliryhmistä tulevat lapset. Tavoitteena oli rakentaa yhtenäinen 12-vuotinen koulupolku, jossa opettajilla oli vahva pedagoginen vastuu ja mahdollisuus tukea lasten yksilöllistä kehitystä pitkäjänteisesti.
Steinerpedagogiikka levisi nopeasti myös Saksan ulkopuolelle. Jo 1920-luvulla Waldorf-kouluja perustettiin muun muassa Sveitsiin, Alankomaihin, Norjaan, Itävaltaan, Unkariin, Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.
Historiaan kuuluu myös vaikeita vaiheita. Kansallissosialistisessa Saksassa Waldorf-koulujen toimintaa rajoitettiin, ja koulut suljettiin. Toisen maailmansodan jälkeen koulut avattiin uudelleen, ja steinerpedagogiikka alkoi jälleen levitä eri puolille maailmaa.
Nykyisin steiner- ja Waldorf-kouluja, päiväkoteja sekä opettajankoulutusta toimii laajasti eri maissa. Toiminta mukautuu aina paikalliseen kulttuuriin, lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin.
Steinerpedagogiikan lähtökohtana on ajatus ihmisestä kokonaisuutena. Siksi opetuksessa yhdistyvät tiedollinen oppiminen, taide, käsityö, musiikki, liike, kertomukset, luonnon havainnointi ja käytännöllinen tekeminen. Tavoitteena on tukea lapsen monipuolista kasvua ja oppimista.
Steiner ei laatinut yksityiskohtaista ja muuttumatonta opetussuunnitelmaa, vaan pedagogiikkaa on alusta asti kehitetty ajassa elävänä lähestymistapana. Sen keskeinen kysymys on edelleen: mitä tämän ajan lapset ja nuoret tarvitsevat kasvaakseen ajatteleviksi, luoviksi, vastuullisiksi ja toimintakykyisiksi ihmisiksi?
Suomessa steinerkoulut ovat osa suomalaista koulutusjärjestelmää. Niiden toimintaa ohjaavat valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet sekä paikalliset opetussuunnitelmat. Myös steinerpedagoginen varhaiskasvatus toimii valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelmien mukaisesti.
Steinerpedagogiikan historia Suomessa
Steinerpedagogiikan yhteydet Suomeen alkoivat rakentua jo ennen ensimmäisen steinerkoulun perustamista. Rudolf Steiner vieraili Suomessa vuosina 1912 ja 1913. Tuolloin hänen esitelmänsä eivät vielä käsitelleet varsinaisesti pedagogiikkaa, mutta ne herättivät kiinnostusta hänen ajatteluaan kohtaan.
Ensimmäiset yhteydet Waldorf-kouluihin syntyivät 1920–1930-luvuilla suomalaisten opettajien, kulttuurivaikuttajien ja kansainvälisten kontaktien kautta.
Suomen ensimmäinen steinerkoulu, Helsingin Rudolf Steiner -koulu, aloitti toimintansa vuonna 1955. Steinerpedagoginen varhaiskasvatus alkoi Suomessa vähitellen tämän jälkeen: ensimmäiset esikoululuokat perustettiin 1960–70-luvuilla Helsinkiin ja Lahteen, ja ensimmäinen steinerpäiväkoti avattiin Helsinkiin vuonna 1977.
Vuosikymmenten aikana steinerpedagogiikasta on kasvanut vakiintunut osa suomalaista koulutus- ja varhaiskasvatuskenttää.
Tutustu Steinerkoulun tarinaan
Steinerpedagogisen opettajankoulutuksen historia
Steinerpedagogisen opettajankoulutuksen historia alkoi Saksassa vuonna 1919 ensimmäisen Waldorf-koulun perustamisen yhteydessä, jolloin Rudolf Steiner koulutti itse koulun ensimmäiset opettajat Stuttgartissa. Jo alusta lähtien opettajankoulutus nähtiin tärkeänä osana steinerpedagogiikan kehittämistä.
1920-luvulta lähtien steinerpedagoginen opettajankoulutus levisi vähitellen eri maihin Waldorf-koulujen mukana. Koulutuksissa painottuivat lapsen kehityksen tunteminen, taiteellinen työskentely, pedagogiikka ja käytännön opetus.
Suomessa koulutus alkoi kehittyä ensimmäisten steinerkoulujen perustamisen jälkeen 1950-luvulta lähtien. Keskeinen toimija on vuonna 1980 perustettu Snellman-korkeakoulu, joka kouluttaa muun muassa steinerkoulujen luokanopettajia, varhaiskasvattajia ja esiopettajia sekä järjestää steinerpedagogiikan perus- ja täydennysopintoja.
Lue lisää Snellman-korkeakoulusta
Steinerpedagogiikan perusteet ja nykyisyys
Steinerpedagogiikka on yli sadan vuoden aikana kasvanut kansainväliseksi kasvatussuuntaukseksi, jota toteutetaan eri maissa paikallisen kulttuurin, lainsäädännön ja opetussuunnitelmien mukaisesti. Pedagogiikkaa ei nähdä valmiina ja muuttumattomana mallina, vaan jatkuvasti kehittyvänä lähestymistapana, joka pyrkii vastaamaan muuttuvan maailman ja tämän ajan lasten sekä nuorten tarpeisiin.
Yhteisenä perustana ovat lapsen kokonaisvaltaisen kasvun tukeminen, luovuus, oma ajattelu, käytännölliset taidot ja yhteisöllisyys. Steinerpedagogiikassa oppiminen ymmärretään laajasti: oppisisältöjen lisäksi merkitystä annetaan esimerkiksi opetuksen rytmille, taiteellisuudelle, käytännölliselle työskentelylle ja oppimisympäristölle.
Steinerpedagogiikkaa kehitetään kansainvälisessä yhteistyössä koulujen, päiväkotien, opettajankoulutusten ja steinerpedagogisten liittojen välillä. Yhteistyötä tehdään esimerkiksi opetuksen kehittämisen, tutkimuksen ja pedagogisen laadun vahvistamisen parissa.
Myös suomalainen steinerkasvatus on osa kansainvälisiä verkostoja, jotka tukevat pedagogiikan jatkuvaa uudistumista ja kokemusten jakamista eri maiden välillä.
Steinerpedagogiikan taustalla vaikuttaa Rudolf Steinerin kehittämä antroposofia, joka näkyy erityisesti kokonaisvaltaisessa ihmiskäsityksessä. Steinerpedagogiikassa oppimisessa huomioidaan ajattelun lisäksi tunteet, luovuus, kehollisuus, sosiaaliset taidot ja lapsen sisäinen kasvu.
Siksi opetuksessa korostuvat esimerkiksi taide, käsillä tekeminen, mielikuvitus, rytmi, luontosuhde ja yhteisöllisyys. Tavoitteena on tukea lapsen kasvua omaksi itsekseen sekä vahvistaa vastuullisuutta, omaa ajattelua ja suhdetta ympäröivään maailmaan.
Steinerkoulu ei ole uskonnollinen koulu, eikä antroposofiaa opeteta oppilaille maailmankatsomuksena. Suomessa steinerpedagogiikka toimii osana suomalaista koulutusjärjestelmää valtakunnallisten opetussuunnitelmien mukaisesti.
Steinerpedagogiikka, yhdenvertaisuus ja nykyajan arvot
Rudolf Steinerin laaja tuotanto syntyi oman aikansa eurooppalaisessa ajatteluilmapiirissä. Siihen sisältyy käsitteitä ja ajattelutapoja, joita nykyisestä yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta arvioidaan kriittisesti. Rasistiset tai ihmisryhmiä eriarvoistavat tulkinnat eivät kuulu nykypäivän steinerkasvatukseen.
Steinerkasvatuksen lähtökohtana on jokaisen lapsen ihmisarvo, yhdenvertaisuus, osallisuus ja oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään. Steinerpedagogiikkaa kehitetään nykyisin suhteessa nykytutkimukseen, opetussuunnitelmiin, lasten ja nuorten tarpeisiin sekä yhdenvertaisuuden periaatteisiin.