“Teemme luokassani paljon rytmejä ja loruja, viitomme runoja, taputamme leikkien ja laulujen mukana. Ne innostavat koko ryhmää ja saavat jäsenet liikkeelle, herättävät koko ihmisen toimimaan. Lapset jäljittelevät yhteistä tekemistä mielellään kehollisissa harjoituksissa. Näissä tilanteissa koko ryhmä heittäytyy yhteiseen tekemisen virtaan. Opettajana näen, että herääminen tällaiseen voi olla erityiskoulun oppilaalle hyvin pitkä prosessi. Luokalleni tuli tyttö, joka osasi ajatuksen tasolla monia asioita, mutta ilmaisu toiminnan kautta oli vaikeaa. Jäljittely tuli näkyväksi vasta kahden vuoden jälkeen. Kehon hahmottaminen ja jäljittelyn näkyvä aloittaminen oli selvä askel hänen kehityksessään.”