Steinerkasvatuksen keskeisin tavoite on vapauteen kasvattaminen. Se ei tarkoita ns. vapaata kasvatusta  – vapaus ei ole menetelmä, vaan päämäärä.   Tavoitteena on kasvattaa itsenäisesti ajattelevia aikuisia, jotka ymmärtävät oman toimintansa syyt ja seuraukset ja ottavat niistä vastuun. Pyrkimyksenä on, että jokainen luo itse oman maailmankuvansa ja

Ikäkausiopetus tarkoittaa juuri sitä – että jokaisella ikävaiheella on omat kehityksen askeleet, jotka otetaan huomioon opetuksen ja kasvatuksen käytännöissä. Jäljittelystä edetään asteittain itsenäiseen tekemiseen ja ajatteluun. Steinerkasvatuksen menetelmät perustuvat ihmisen tietoisuuden evoluutioon. Varhaiskasvatus Alle kouluikäisen lapsen kasvun painopiste on fyysisessä kasvussa, tahdon ja toiminnallisuuden alueella.

Steinerkasvatuksessa on tärkeää saada ihminen kokonaisvaltaisesti mukaan oppimistapahtumaan. Sen lisäksi, että opetuksessa pyritään puhuttelemaan ajattelua, tunnetta ja tahtoa  – on tärkeää, että ihminen oppii käyttämään kehoaan monipuolisesti.  Alkuopetuksessa steinerkouluissa käytetään yleisesti muuntuvaa luokkatilaa, jossa perinteisten pulpettien sijasta on penkit. Luonnossa liikkuminen kuuluu säännölliseen koulurutiiniin varsinkin

Steinerpäiväkoti ja -koulu muodostavat aina yhteisön, jossa kokonaisuus rakennetaan yhdessä: lapsien, vanhempien ja työntekijöiden kanssa.  Tuttu ja turvallinen yhteisö antaa mahdollisuuden ruohonjuuritason kansalaistoimintaan – vanhemmat voivat olla halutessaan merkittävä osa yhteisön toimintaa. Lasten kasvaessa vertaisyhteisöllä on iso merkitys myös vanhemmille. Steinerkasvatus on yhdessä kasvamista. ”Arvostan