Steinerkoulussa oppikirjat tehdään tavallisesti itse, varsinkin alaluokilla. Tätä menetelmää kutsutaan vihkotyöskentelyksi tai oppikirjattomaksi opetukseksi.  Alemmilla luokilla tekstiä ja kuvia rakennetaan yhdessä opettajan johdolla, ylemmillä luokilla työskentely muuttuu itsenäisemmäksi. 

Vihko ei ole pelkkä muistiinpano, vaan yhdistelmä oppimista, ajattelua ja luovaa ilmaisua. Kun oppilas kuulee, kirjoittaa ja kuvittaa opittavan asian, se jää paremmin mieleen ja avautuu syvällisemmin.

Kielissä ja matematiikassa oppikirjat tulevat mukaan aikaisemmin. Muissa aineissa, kuten historiassa, maantiedossa ja biologiassa, vihkotyöskentely jatkuu pidempään, jopa lukioon asti.

Steinerkoulussa kielten opiskelu alkaa jo ensimmäisellä luokalla – usein kahdella kielellä, kuten englannilla ja ruotsilla. Kolmas kieli tulee mukaan myöhemmin.

Aluksi oppiminen on kielikylpymäistä ja toiminnallista: kieliä opitaan laulujen, leikkien, lorujen ja liikkeen kautta ilman oppikirjoja. Näin lapsen luonnollinen matkimiskyky pääsee käyttöön, ja kieli alkaa tuntua tutulta ja helpolta.

Vähitellen opiskelu syvenee ja muuttuu tavoitteellisemmaksi, mutta vahva perusta syntyy varhaisista, elämyksellisistä oppimiskokemuksista.

Steinerkoulussa luonnontieteitä opitaan ilmiökeskeisesti ja käytännönläheisesti. Oppiminen etenee kokemuksesta ymmärrykseen: ensin tutkitaan ja kokeillaan, sitten muodostetaan käsitteet.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että fysiikan tunnilla rakennetaan itse yksinkertainen sähkömagneettinen laite, kuten soittokello tai pieni sähkömoottori. Kun ilmiötä pääsee kokeilemaan omin käsin, se avautuu aivan eri tavalla.

Tällainen oppimistapa kehittää tutkimisen taitoja, ongelmanratkaisua ja kykyä hahmottaa kokonaisuuksia – taitoja, joista on hyötyä pitkälle tulevaisuuteen.

Steinerkoulussa musiikki on osa jokapäiväistä kouluelämää. Yhdessä laulaminen kuuluu arkeen, ja musiikkia hyödynnetään myös oppimisessa, esimerkiksi kielten opetuksessa. Lisäksi alaluokilla oppilaat soittavat puista huilua useamman kerran viikossa. 

Yhteiset juhlat ja esitykset ovat tärkeä osa koulun elämää, ja niissä kaikki pääsevät harjoittelemaan esiintymistä turvallisessa ilmapiirissä.

Musiikki tukee oppimista monin tavoin: se auttaa keskittymään, vahvistaa muistia, kehittää tunneälyä ja tuo koulupäiviin yhteisöllisyyttä ja elämyksellisyyttä.

Steinerkoulussa opitaan paljon tekemällä omin käsin. Käsityöt, kuten neulominen, virkkaaminen, puutyöt ja savityöt, ovat olennainen osa opetusta ensimmäisiltä luokilta alkaen.

Työt eivät ole vain mukavaa puuhaa, vaan niillä on selkeä tarkoitus: oppilaat valmistavat käyttöesineitä, kuten huilupusseja, vaatteita tai keittiövälineitä. Samalla he oppivat pitkäjänteisyyttä, keskittymistä ja ongelmanratkaisua.

Kun lapsi näkee oman työnsä edistyvän ja valmistuvan, syntyy onnistumisen kokemuksia ja luottamus omiin kykyihin kasvaa. 

Eurytmia on steinerkoululle tyypillinen liikuntamuoto, jossa liikutaan musiikin ja runouden mukaan.

Eurytmiatunteja on yleensä kerran viikossa. Tunneilla liikutaan yhdessä tilassa erilaisten harjoitusten, askelten ja liikesarjojen avulla. Samalla harjoitellaan kehonhallintaa, keskittymistä ja toisten huomioon ottamista.

Liike tuo koulupäiviin vaihtelua ja tukee oppimista monin tavoin. Monelle oppilaalle eurytmia on myös luova ja elämyksellinen tapa ilmaista itseään, ja sitä päästään esittämään yhdessä esimerkiksi koulun juhlissa.

Steinerkoulussa puhe- ja draamataide on osa opetusta kaikille oppilaille ensimmäisestä luokasta lukioon asti. Se ei ole valinnaisaine, vaan kuuluu jokaisen koulupolkuun.

Tavallisesti isompia näytelmiä tehdään viidennellä ja kahdeksannella luokalla, sekä lukiossa. Yhteisissä projekteissa harjoitellaan itseilmaisua, vuorovaikutustaitoja ja yhteistyötä. Samalla luokan yhteishenki vahvistuu ja oppilaat oppivat ottamaan vastuuta yhteisestä työstä. 

Näytelmät ovat tärkeä osa koulun perinteitä. Ne rytmittävät lukuvuotta ja tuovat iloa koko kouluyhteisöön.

Muotopiirustus on steinerkoulussa oma oppiaineensa luokilla 1–5. Siinä harjoitellaan keskittynyttä, käsivaralta tapahtuvaa piirtämistä erilaisten muotojen, kuvioiden ja symmetrioiden avulla.

Muotopiirustus tukee silmän ja käden yhteistyötä, keskittymiskykyä sekä kirjoittamisen ja matematiikan perustaitoja. Samalla se kehittää ajattelua ja hahmotuskykyä tavalla, joka yhdistää taiteen ja oppimisen luontevasti.

Myöhemmin muotopiirustus jatkuu geometrian opiskeluna, jossa samat taidot syvenevät ja saavat uusia muotoja.