Tulevaisuus*tislaamo 2022

Steinerkasvatuksen liitto haastaa kuvittelemaan toivottavaa tulevaisuutta!   Tänä syksynä on aloitettu tulevaisuustyöskentely, jonka seuraavana etappina on kutsuvierastilaisuus 2.11. Snellman-korkeakoulussa.  

Lue lisää »

Maailman opettajapäivät 2023

Huhtikuussa 2023 järjestetään 11. kerran Goetheanumin pedagogisen osaston maailman steineropettajien konferenssi.   Maailmanlaajuisesti opettajille ja kasvattajille suunnatun konferenssin teemana on:

Lue lisää »

BLOGI

kirjoituksia steinerkasvatuksesta

Topeliuksen kasvatusajattelu ja nykypäivä

                           

Kansainvälisessä koulusaavutusten vertailututkimuksessa eli PISA-tutkimuksessa suomalaiset nuoret ovat menestyneet erinomaisesti tai vähintäinkin hyvin. Meillä on melkeinpä parhaat lukijat ja matematiikkakin sujuu hyvin. Sen sijaan kouluviihtyvyys laahaa tutkimusten häntäpäässä.

 

 

Miten koulusta voitaisiin tehdä paikka, jossa suomalaisnuoret voisivat mieluusti käydä, jopa viihtyä? Pitäisikö koulun ruokkia enemmän mielikuvitusta ja tunne-elämää, ei vain tiedollista, älyllistä poolia? Voitaisiinko tunnepohjaisten, kiehtovien tarinoiden avulla luoda kouluun ilmapiiriä, jossa olisi helpompi elää ja hengittää?

 

Mielikuvitus on  kaiken eettisen kasvun ja toiminnan perusedellytys. Se on kyky, jonka avulla voimme asettua toisen asemaan. Tänä päivänä mielikuvituksen kykyä voisi nimittää myös tunneälyksi tai tunnetietoisuudeksi. 

 

Topeliuksen laaja lasten ja nuortenkirjallisuus voidaan nähdä oman aikansa yrityksenä vastata tarpeeseen tarjota oppilaille jotain, mikä ravitsi heidän mielikuvitustaan sekä sielunsa tunne- ja tahtopuolta. 

Topelius näki kirjallisuuden mielikuvituksen avulla kannattelemassa lapsen kasvavaa tunnenälkää ja ohjailevan sitä oikeisiin uomiin tarjoamalla ihanteita ja toivottuja ominaisuuksia. Tarinoiden sankareilla oli kirvoittava vaikutus myös kasvavan tahtoelämään.

 

Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen

 

Topeliuksen käsitys lapsuuden erikoislaadusta verrattuna aikuisuuteen on hyvin kiintoisa. Olennaista tässä käsityksessä on, että lapsen tapa hahmottaa maailmaa on aivan erilainen kuin aikuisen. 

Lapsi näkee kokonaisemmin ja välittömämmin, itse jatkuvasti mukana toimien. Häneltä puuttuu vielä kyky asettua itsensä ja ympäristönsä väliin tarkastelemaan maailmaa. Tämä lapsen puute on Topeliuksen mukaan kuitenkin myös lahja, jota lapselta ei liian varhain tulisi viedä pois. Myöhemmin, 1900-luvulla, lapsuuden omaleimaisuutta on ansiokkaasti esiin tuonut muun muassa Jean Piaget empiirisillä tutkimuksillaan ja Rudolf Steiner pedagogiikallaan.

Topelius näki Lapsen olemisen laadun korkeampana kuin aikuisen, koska se on tarkoituksissaan vilpitöntä ja toiminnassaan välitöntä. Sukulaiseksi tälle lapsuuden satumaailmalle hän nostaa vanhuuden, jolloin ihminen tavallaan nousee takaisin korkeampaan, kokonaisempaan näkemiseen. Arjen murheet eivät enää supista näkökenttää yksityiskohtiinsa. Elettyä elämää voi tarkastella kokonaisvaltaisemmin taaksepäin. Luontokin voi nyt löytyä uudelleen ja saada takaisin kadotetun merkityksensä.

Topeliuksen kasvatusajattelun juuret ovat antiikin Kreikan filosofiassa. Sokraatikkojen kysymys, mitä on ihminen, muodostuu myös hänelle kasvatuksen ydinkysymykseksi. Keskiajan ankara tietopainotteisuus ja loogisen ajattelun yksipuolinen korostaminen, joka koulussa vallitsi vielä Topeliuksen kouluaikoina, saa häneltä karvaan tuomion. Opetus on tehtävä eläväksi, jotta sen voisi omaksua. Tässä Topelius näki muun muassa historiallisten näytelmien mahdollisuudet.

Topeliuksen koulukritiikin kärki kohdistuu siihen, että ihmisen tahto- ja tunne-elämä on koulussa unohdettu. Valtakunta on ilman hallitsijaa, tahtoa. Ja, kun tunnetta ei vaalita, se saa vaellella omia teitään. Tässä hänen toiveensa kohdistuivat kasvatuksen alimpien askelmien tasolla tehtävään uudistustyöhön, jota Fröbelin ajatusten pohjalta toteutettiin lastentarhoissa. 

Tämän kasvatusnäkemyksen hän olisi mieluusti suonut säteilevän vaikutustaan myös ylemmille opintojen portaille. Tämä tarkoittaa kokonaisvaltaisempaa näkemystä ja toiminnallisempaa, lapsilähtöistä pedagogiikkaa, jota elähdyttäisi ihanteita nostattava ja niitä vaaliva tunne.

 

Ajankohtainen Topelius

 

Topeliuksen kasvatusajattelussa on paljon ajatonta ja yleispätevää; sellaista, mikä on varteenotettavaa myös tänä päivänä. Erityisen painon saa tällöin hänen vaatimuksensa koko ihmisen kasvattamisesta ja opettamisesta. Nykyään olemme tilanteessa, jossa oppikirjat kyllä ovat värikkäitä ja pursuavat tietoa, mutta ne eivät sytytä niinkään kuin täyttävät. 

Oppikirjoista puuttuu hengen palo, tunteen ja mielikuvituksen ilo ja tahtoon tenhoava ihanteellisuus. Topeliuksen opettajalta peräämä ihmistuntemus ja oman esimerkin kautta kasvattaminen ovat asioita, jotka ovat tänään ainakin yhtä tärkeitä kuin yli sata vuotta sitten.

Topeliuksen käsitys oli, ettei tieto ole kirjoissa; tieto ei synny ilman vastaanottajan ymmärrystä. Topeliuksen oman historiankirjoituksen totuudellisuuden kriteeriksi ei niinkään asetu sen sisältämien faktojen määrä, vaan se, onko kyetty perinnetietoon osaltaan nojautuen luomaan oikea tunnelma ja ajan henki, ja tältä pohjalta puhuttelemaan modernin lukijan koko persoonaa.

Topelius puhuu hyvien ihanteiden puolesta. Tänään meillä on käsillä arvotyhjiö: emme kykene tarjoamaan nuorille ihanteita ja esikuvia. Niinpä osa nuorisoa täyttää tuon tyhjiön itselleen ja yhteiskunnalle hedelmättömillä sisällöillä vaikkapa kiusaamalla taikka rasistisella käytöksellä. Tunnenälkäinen etsii kiihokkeita huumeista, ei lämpimistä ihmissuhteista ja terveistä harrastuksista.

Professori Matti Bergström on puhunut arvoinvalidien sukupolven kasvattamisesta, kun ei riittävästi huomioida aivolohkojen tasapuolista kehittämistä, arvokapasiteetin kasvatusta. Myyttiset kertomukset, taiteelliset harjoitukset, keskustelu ja valintojen tekemiseen harjaantuminen olisivat omiaan kasvattamaan oppilaan arvokapasiteettia.

Daniel Goleman puhuu tunneälystä, joka on ihmisen elämässä todellisuudessa keskeisemmällä sijalla ´kuin tiedollinen äly. Tätä lahjakkuusaluetta koulumme tuskin tuntee saati arvostaisi.

Topeliuksen korostamat ihanteet kuten totuudellisuus, rohkeus, nöyryys ja isänmaallisuus ovat monin tavoin vaikuttaneet 1800- ja 1900-lukujen sukupolviin, mutta hänen ajattelunsa on ajankohtaista myös tänään. Hänen kirjojansa luetaan. 

Kirjansa Lukemisia lapsille esipuheessa hän kirjoittaa: ”Pitäisi varoa ennen aikojaan häiritsemästä lapsuuden päivien rauhaa. Elämä koettaa saada aikaan rikkoutumista jo kehdosta pitäen, mutta kaikki todellinen kehitys kulkee asteittain… Milloinkaan ei pystytä korvaamaan kuihtunutta, tuhottua, varhaiskypsää lapsuutta…Ajan kasvatuksessa on vinoon menevää se, että katsotaan tiedon olevan kaikki kaikessa.”.

 

Teksti: Timo Jantunen
luokanopettaja, KM, tietokirjailija

Lorem ipsum!

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.Lorem ipsum dolor sit amet consectetur adipiscing elit dolor

Merja Meriahven
Erityisopettaja, fil, ma.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.

Vaasan Rudolf
Steiner -koulu

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.Lorem ipsum dolor sit amet consectetur adipiscing elit dolor